Eilen oli päivä, joka tuntuu aina vaikealta; äidin syntymäpäivä. Äiti olisi eilen täyttänyt 74-vuotta. Äidin kuolemasta tulee tänä kesänä 17-vuotta, mutta silti kipu on ajoittain sydäntä raastava. Ikävä ei katoa koskaan.
Eilistä kuitenkin paransi Einon ensimmäinen sana. Äiti. Oli se sitten sattumanvaraista tai tarkoitettua, oli se hyvin erityinen hetki.
Eino täytti viime lauantaina 11 kuukautta. Ensi kuussa hän on jo vuoden ikäinen! En osaa sanoa onko aika mennyt nopeasti tai hitaasti. Tavallaan nopeasti, vaikka aika ennen Einoa tuntuu todella kaukaiselta. Mutta kuinka paljon yhdessätoista kuukaudessa on tapahtunutkaan. Se on uskomatonta.
7kk iässä Eino oppi ryömimään, 8kk iässä konttaamaan, 9kk iässä nousemaan ja kävelemään tukea vasten. Nyt odotellaan koska hän oppii seisomaan ilman tukea ja sen jälkeen kävelemään. Mutta ei kiirettä. Kaikki ajallaan.
Eino viihtyy jo enemmän aikaa itsenäisesti leikkien. Toki lähellä pitää olla tarkastamassa ettei hän laita mitään suuhun, joka ei pitäisi sinne mennä. Tai ettei esimerkiksi mene laittamaan käsiä wc-pönttöön, silloin kun kansi on jäänyt auki. Päivät ovat mukavia ja Eino on pääsääntöisesti iloinen ja aurinkoinen. Kuinka paljon rakastankaan meidän pientä siilinpoikasta.
Nykyään jos olen poissa pari tuntia, menee kaikki hyvin. Eino viihtyy Juhon kanssa ja hyvä kun hän katseensa kohottaa kun tulen kotiin. Aikaisemmin hän konttasi nauraen luokseni. Nyt saan ehkä hymyn että moro vaan äiti, meillä oli täällä kivaa. Mutta ihan ok että tulit takaisin. 😀
Tarhahakemuksen tein tammikuussa johon laitoin että Eino aloittaisi tarhan puolessavälissä elokuuta. Ensimmäinen toive oli vastapäätä oleva tarha. Töihin itse menen 1.9. Sen osalta on vähän ristiriitaisia ajatuksia. Tavallaan on mukavaa mennä töihin. Mutta samaan aikaan tuntuu vaikealta jättää Eino niin moneksi tunniksi, varsinkin kun olen viettänyt niin vähän aikaa erossa Einosta. Ehkä tämä tulee olemaan vaikeampaa minulle kuin Einolle.
Unet menevät jo tosi hyvin. Osan öistä Eino nukkuu koko yön ilman herätyksiä ja silloin tällöin imetän vielä klo 03-4 aikaan kerran. Mutta ihan eri sfääreissä mennään kuin aikaisemmin.
Kumpa koronatilanne helpottuisi ja päästäisiin tekemään enemmän asioita ja tapaamaan enemmän ystäviä; niin Einon kuin minunkin.
Nyt Eino alkaa heräilemään. Yritän kirjoitella vähän useammin.