Vajaan kahden kuukauden päästä Eino on jo vuoden. Mihin tämä aika rientää? Toisaalta tuntuu että juuri sanoin morot töissä ja aloitin äitiyslomani (melkein vuosi sitten). Ja toisaalta tuntuu että siitä on ikuisuus. Aika ennen Einoa tuntua kovin kaukaiselta.
Päivät ovat mukavia. Joskin näin korona-arkena aika samanlaisia. Aamulla noustaan noin klo 6-7 ja nostetaan Eino meidän sänkyyn köllimään. Se on ehkä lempihetkeni päivässä; kun ollaan kaikki yhdessä ja katsellaan ulos ikkunasta. Eino on aina niin onnellinen uudesta alkavasta päivästä. Imetin yleensä tässä vaiheessa ja sitten noustaan ylös. Pikku kakkonen laitetaan taustalle. Eino ei pahemmin piirrettyjä seuraa, mutta suuret suosikit ovat Pikku kakkosen aloitus (ja lopetus) laulu sekä muovailuvahamies (jonka yhteydessä ovat nimipäiväonnittelut). Sitten annetaan aamupuuro. Nyt kun Eino on 10kk, ollaan alettu keittämään aamupuuro maitoon. Imetyskerrat senkun vähenevät, joten maitoa pitäisi jossain muodossa antaa. Yleensä tuon aamupuuron lisäksi annetaan välipalaksi jugurttia tai smootieta.
Sitten Juho lähtee töihin ja me leikitään ja oleillaan, kunnes Eino menee ekoille päikkäreille noin klo 9-9.30 riippuen koska on noussut ylös. Aamupäikkärien aikaan yleensä makaan sohvalla ja katselen telkkaria. En ota enää stressiä enkä koe syyllisyyttä siitä että vain olen. Enää 6kk äitiyslomaa jäljellä, joten nyt nautitaan!
Kun Eino herää aamu-unilta, imetän (yleensä yrityksiä on muutama ennenkuin onnistuu. Yleensä onnistumisen prosentti kasvaa, joten pimennän huonetta ja poistan ylimääräisen metelin taustalta. Tämän jälkeen leikitään kotona, tai käydään ulkoilemassa. Joskus mummi tulee kylään tai me käydään mummilla. Mummi on ainoa, jota Eino ei vierasta ollenkaan. Sitten klo 11-11.30 tarjoan Einolle herkullisen piltti-lounaan. Sen jälkeen seuraa leikkiä ja viimeisen viikon aikana annan vielä välipalan noin klo 12-12.30 ennenkuin laitan hänet nukkumaan keskipäivän unille. Tänään nukutusta kesti noin 40 minuuttia. Hetkittäin jo luulin että hän nukahti, kunnes sieltä taas kuului iloinen kiljahdus. Siitä saakka kun noin 3 viikkoa sitten alkoivat kovat pakkaset, olen nukuttanut Einoa omaan huoneeseen (enkä parvekkeelle) ja kumma kyllä, se alkoi toimimaan heti. Tätä ennen on kuukausia kestävä nukutus joko liikkuvissa vaunuissa tai parvekkeella. No ehkä aika oli nyt otollinen sisäunille. Tämä tuo ihanaa joustavuutta elämään.
Iltapäiväunet kestävät noin 2h ja sen jälkeen Juho tulee kotiin. Imetän ja annetaan Einolle päivän toinen herkullinen piltti-ateria. En ole ottanut yhtään painetta tästäkään asiasta, eli siitä että ostan kiinteät ruoat, enkä tee omaa herkullista kotiruokaa. Kohta Eino on sen ikäinen että voi alkaa syömään samaa ruokaa kuin me (miinus suolat ja muut mausteet), joten varmasti piltti-määrät pikkuhiljaa pienenevät. Ruokailun jälkeen lähdetään kauppaan tai ulkoilemaan tai käymään mummilassa tai leikitään kotona. Illat menevät tosi nopeasti kun ollaan koko perhe koolla. Klo 18 annetaan iltapuuro ja nukkumaan Eino menee noin klo 18.30-19.
Äitiysvuoden aikana minulle on tullut muutama uusi taito. Ensimmäinen mieleen tulee muovirenkaiden pyöritys lattialla. Myös eläinäänien kirjo on parantunut. Muistiin on palautunut myös kasa lastenlauluja. Einon suosikki pikkuvauvana oli tuu tuu tupakkirulla. Nyt hymyn kasvoille saa tuku tuku lampaitani. Jotain muitakin taitoja on tullut, mutta tämä tulee päällimmäisenä mieleen. 😀
Nyt lähden nauttimaan Netflixistä ja kupposesta kahvia, ennenkuin Eino herää. Aurinko paistaa ulkona. Niin myös oman mielen aurinko. <3