Elämäni vuorovesi-ilmiöt: Äidiksi tuleminen ja äitiys koronan aikaan

Aktiivisin bloginpitäjä täällä päivää! Taas on mennyt pitkä aika viime kirjoituksesta ja kaikenlaista on pienen miehen elämässä ehtinyt tapahtua. Hän on täyttänyt vuoden! Siis jo kuukausi sitten. Tässä on niin ”kiireistä” (maata Einon päiväunet sohvalla ja tuijotella netflixiä). Mitä lähempänä töihinpaluu on, sitä laiskemmaksi olen muuttunut. Ja vaikka yöunet paranevat kokoajan, ei se näy omassa jaksamisessa. Tuntuu että vaikka olisi hyvin nukuttu yö takana, on olo kuin jatkojen jälkeen. Sellaisten jatkojen jotka ovat jatkuneet pitkälle seuraavaan päivään. Ja mistä kävellään kotiin meikit poskella.

Eino on ihana iloinen hymyileväinen reipas ja hurmaava rakkauspallero. On ihanaa viettää yhdessä aikaa aamusta iltaan. Yksi lempihetkistäni ovat aamut. Odotellaan kun Eino herää (paitsi silloin kun hän jo itse päättää herätä ennen kello kuutta. Viimeisen kuukauden aikana niitä aamuja on ollut harvassa jolloin herätys olisi klo 06 jälkeen) ja mennään hakemaan hänet meidän sänkyyn. Sitten leikitään ja makoillaan yhdessä koko perhe. Otetaan Eino vaippa pois ja jännitetään että pissaako hän meidän sänkyyn vai ei. Aika usein nykyään ei. Sitten noustaan ylös, laitetaan pikku kakkonen pyörimään ja luetaan lehdet. Eino yleensä tulee istumaan syliin jossain vaiheessa ja lukemaan lehdet meidän kanssa (lue: repimään lehdet ja heittämään ne lattialle).

Tasan kaksi viikkoa sitten meillä vihdoinkin loppui imetys; se viimeinen aamuimetys. Vuoden ikään saakka sain pidettyä yllä noin 3 päiväimetystä, mutta melkein samana päivänä kun vuosi tuli mittariin, väheni syötöt ensin kahteen ja sitten yhteen imetykseen. Ja lopulta tuo aamuimetyskin päättyi. Selvästikin maitoa ei tullut enää heti täysillä, joten Eino alkoi pureskelemaan ja voin sanoa että kahdeksalla hampaalla saa jo aikaiseksi aika kovan kivun.

Onneksi olen jo stressannut imetystä tarpeeksi viimeisen 12kk aikana, joten imetyksen lopetus noin 12,5kk iässä meni suhteellisen kivuttomasti (äidille).

Maitoa Eino ei vielä suostu juomaan, mutta vettä juo hyvin ja maitotuotteita saa jugurtin / smoothieiden muodossa ja puurot keitetään maitoon (tai mikrotetaan).

Äidin oppi sanomaan maaliskuussa ja sitä toisteleekin säännöllisesti. Välillä mietitään Juhon kanssa että tarkoittaako äiti äitiä vai äitiä ja isää vai onko se yleisnimitys kaikelle (kivalle :D). Puhetta tulee kokojana, mutta selkeitä sanoja ei äidin lisäksi vielä ole. Aggua ja aggia hän toistelee usein. Ollaan mietitty että aggu tarkoittaa joko autoa tai aasia. Mutta voi toki olla jotain muutakin.

Viimeiset pari päivää ollaan menty yksillä päiväunilla. Tänään Eino nukahti 11.35 ja olikin jo niin väsynyt ettei suostunut syömään pilttiään. Ollaan oltu tosi laiskoja sormiruokailussa ja tänään aloitin antamalla keitettyä perunaa ja porkkanaa, avokadoa, kurkkua ja tomaattia. Osa meni suuhunkin! Mutta suurin osa lattialle. Tähän sotkuun pitää nyt vaan tottua. Ei voi mittään. Tavoite olisi että Eino osaisi jotain itse syödä ennenkuin aloittaa tarhan elokuun puolessa välissä.

Uskomatonta että olen ollut kotona jo 14kk. Töihinpaluu ei enää ahdista. Oikeastaan ihan mukavaa aloittaa työt. Toivon niin kovasti että tarhanaloitus menee hyvin ja Eino viihtyy siellä. Sitten äitikin voi olla mieli rauhassa.

Tänään on ensimmäinen aurinkoinen lämmin päivä pitkään aikaan. Nyt pitää nauttia jokaisesta päivästä ja siitä että saan olla kotona Einon kanssa. Odotamme jo Juhon kanssa innolla tätä kesää ja mitä kaikkea voidaan tehdä Einon kanssa. Olen tosi onnellinen.

Pallot ovat kivoja. Ne pyörivät kovaa vauhtia ja niitä pystyy myös pomputtamaan. Ne voi heittää eteenpäin ja seurata kontaten. Ja heittää taas eteenpäin ja kontata. Oho. Pallo jäi jumiin nojatuolin alle. Ei hätää. Äiti hoitaa. Jos äiti ei hoida tarpeeksi nopeasti niin se harmittaa. Saatan itkeä tirauttaakin. Onneksi äiti hoitaa. Tai isä kun isä tulee töistä. Aamulla on ikävää kun isä lähtee töihin. Välillä odotan oven takana jos isä tulisi pian takaisin. Isän kanssa on kiva heitellä palloa.

Kaukosäädimet ovat kivoja. Niistä tulee punainen valo kun niitä painaa. Ja välillä tulee kovaa ääntä ja välillä ääntä ei tule ollenkaan. Välillä kuuluu vierasta kieltä. Sillon äiti ottaa kaukosäätimen ja vaihtaa vanhan äänen takaisin. Tai silloin kun laitan äänen tosi kovalle. Tai kun heitän kaukosäätimen alas sängyltä. Asioiden heittäminen on kivaa. Niin pallojen kuin kaukosäädinten. Ja muovisten renkaiden. Varsinkin sen, josta tulee helisevä ääni. Ja erityisen kivaa on heitellä pillipulloa lattialle kun se on täynnä vettä. Siitä tulee kova ääni.

Rakastan aasia. Imen sen korvia ennenkuin nukahdan. Aasi on pehmeä ja sitä on kiva halailla. Jos en ole nähnyt aasia vähään aikaan ja isä tai äiti tuo sen luokseni, tulen tosi iloiseksi ja halaan aasia. Välillä aasi laitetaan pesukoneeseen. Silloin sen korvia pitää lutkuttaa erityisen paljon että samat tuoksut palaavat mahdollisimman nopeasti. Aasi antaa turvaa, auttaa nukkumaan ja rauhoittaa kun olen väsynyt ja itkuinen. Rakastan aasia.

Eino, 11kk

 

Eilen oli päivä, joka tuntuu aina vaikealta; äidin syntymäpäivä. Äiti olisi eilen täyttänyt 74-vuotta. Äidin kuolemasta tulee tänä kesänä 17-vuotta, mutta silti kipu on ajoittain sydäntä raastava. Ikävä ei katoa koskaan.

Eilistä kuitenkin paransi Einon ensimmäinen sana. Äiti. Oli se sitten sattumanvaraista tai tarkoitettua, oli se hyvin erityinen hetki.

Eino täytti viime lauantaina 11 kuukautta. Ensi kuussa hän on jo vuoden ikäinen! En osaa sanoa onko aika mennyt nopeasti tai hitaasti. Tavallaan nopeasti, vaikka aika ennen Einoa tuntuu todella kaukaiselta. Mutta kuinka paljon yhdessätoista kuukaudessa on tapahtunutkaan. Se on uskomatonta.

7kk iässä Eino oppi ryömimään, 8kk iässä konttaamaan, 9kk iässä nousemaan ja kävelemään tukea vasten. Nyt odotellaan koska hän oppii seisomaan ilman tukea ja sen jälkeen kävelemään. Mutta ei kiirettä. Kaikki ajallaan.

Eino viihtyy jo enemmän aikaa itsenäisesti leikkien. Toki lähellä pitää olla tarkastamassa ettei hän laita mitään suuhun, joka ei pitäisi sinne mennä. Tai ettei esimerkiksi mene laittamaan käsiä wc-pönttöön, silloin kun kansi on jäänyt auki. Päivät ovat mukavia ja Eino on pääsääntöisesti iloinen ja aurinkoinen. Kuinka paljon rakastankaan meidän pientä siilinpoikasta.

Nykyään jos olen poissa pari tuntia, menee kaikki hyvin. Eino viihtyy Juhon kanssa ja hyvä kun hän katseensa kohottaa kun tulen kotiin. Aikaisemmin hän konttasi nauraen luokseni. Nyt saan ehkä hymyn että moro vaan äiti, meillä oli täällä kivaa. Mutta ihan ok että tulit takaisin. 😀

Tarhahakemuksen tein tammikuussa johon laitoin että Eino aloittaisi tarhan puolessavälissä elokuuta. Ensimmäinen toive oli vastapäätä oleva tarha. Töihin itse menen 1.9. Sen osalta on vähän ristiriitaisia ajatuksia. Tavallaan on mukavaa mennä töihin. Mutta samaan aikaan tuntuu vaikealta jättää Eino niin moneksi tunniksi, varsinkin kun olen viettänyt niin vähän aikaa erossa Einosta. Ehkä tämä tulee olemaan vaikeampaa minulle kuin Einolle.

Unet menevät jo tosi hyvin. Osan öistä Eino nukkuu koko yön ilman herätyksiä ja silloin tällöin imetän vielä klo 03-4 aikaan kerran. Mutta ihan eri sfääreissä mennään kuin aikaisemmin.

Kumpa koronatilanne helpottuisi ja päästäisiin tekemään enemmän asioita ja tapaamaan enemmän ystäviä; niin Einon kuin minunkin.

Nyt Eino alkaa heräilemään. Yritän kirjoitella vähän useammin.

Vajaan kahden kuukauden päästä Eino on jo vuoden. Mihin tämä aika rientää? Toisaalta tuntuu että juuri sanoin morot töissä ja aloitin äitiyslomani (melkein vuosi sitten). Ja toisaalta tuntuu että siitä on ikuisuus. Aika ennen Einoa tuntua kovin kaukaiselta.

Päivät ovat mukavia. Joskin näin korona-arkena aika samanlaisia. Aamulla noustaan noin klo 6-7 ja nostetaan Eino meidän sänkyyn köllimään. Se on ehkä lempihetkeni päivässä; kun ollaan kaikki yhdessä ja katsellaan ulos ikkunasta. Eino on aina niin onnellinen uudesta alkavasta päivästä. Imetin yleensä tässä vaiheessa ja sitten noustaan ylös. Pikku kakkonen laitetaan taustalle. Eino ei pahemmin piirrettyjä seuraa, mutta suuret suosikit ovat Pikku kakkosen aloitus (ja lopetus) laulu sekä muovailuvahamies (jonka yhteydessä ovat nimipäiväonnittelut). Sitten annetaan aamupuuro. Nyt kun Eino on 10kk, ollaan alettu keittämään aamupuuro maitoon. Imetyskerrat senkun vähenevät, joten maitoa pitäisi jossain muodossa antaa. Yleensä tuon aamupuuron lisäksi annetaan välipalaksi jugurttia tai smootieta.

Sitten Juho lähtee töihin ja me leikitään ja oleillaan, kunnes Eino menee ekoille päikkäreille noin klo 9-9.30 riippuen koska on noussut ylös. Aamupäikkärien aikaan yleensä makaan sohvalla ja katselen telkkaria. En ota enää stressiä enkä koe syyllisyyttä siitä että vain olen. Enää 6kk äitiyslomaa jäljellä, joten nyt nautitaan!

Kun Eino herää aamu-unilta, imetän (yleensä yrityksiä on muutama ennenkuin onnistuu. Yleensä onnistumisen prosentti kasvaa, joten pimennän huonetta ja poistan ylimääräisen metelin taustalta. Tämän jälkeen leikitään kotona, tai käydään ulkoilemassa. Joskus mummi tulee kylään tai me käydään mummilla. Mummi on ainoa, jota Eino ei vierasta ollenkaan. Sitten klo 11-11.30 tarjoan Einolle herkullisen piltti-lounaan. Sen jälkeen seuraa leikkiä ja viimeisen viikon aikana annan vielä välipalan noin klo 12-12.30 ennenkuin laitan hänet nukkumaan keskipäivän unille. Tänään nukutusta kesti noin 40 minuuttia. Hetkittäin jo luulin että hän nukahti, kunnes sieltä taas kuului iloinen kiljahdus. Siitä saakka kun noin 3 viikkoa sitten alkoivat kovat pakkaset, olen nukuttanut Einoa omaan huoneeseen (enkä parvekkeelle) ja kumma kyllä, se alkoi toimimaan heti. Tätä ennen on kuukausia kestävä nukutus joko liikkuvissa vaunuissa tai parvekkeella. No ehkä aika oli nyt otollinen sisäunille. Tämä tuo ihanaa joustavuutta elämään.

Iltapäiväunet kestävät noin 2h ja sen jälkeen Juho tulee kotiin. Imetän  ja annetaan Einolle päivän toinen herkullinen piltti-ateria. En ole ottanut yhtään painetta tästäkään asiasta, eli siitä että ostan kiinteät ruoat, enkä tee omaa herkullista kotiruokaa. Kohta Eino on sen ikäinen että voi alkaa syömään samaa ruokaa kuin me (miinus suolat ja muut mausteet), joten varmasti piltti-määrät pikkuhiljaa pienenevät. Ruokailun jälkeen lähdetään kauppaan tai ulkoilemaan tai käymään mummilassa tai leikitään kotona. Illat menevät tosi nopeasti kun ollaan koko perhe koolla. Klo 18 annetaan iltapuuro ja nukkumaan Eino menee noin klo 18.30-19.

Äitiysvuoden aikana minulle on tullut muutama uusi taito. Ensimmäinen mieleen tulee muovirenkaiden pyöritys lattialla. Myös eläinäänien kirjo on parantunut. Muistiin on palautunut myös kasa lastenlauluja. Einon suosikki pikkuvauvana oli tuu tuu tupakkirulla. Nyt hymyn kasvoille saa tuku tuku lampaitani. Jotain muitakin taitoja on tullut, mutta tämä tulee päällimmäisenä mieleen. 😀

Nyt lähden nauttimaan Netflixistä ja kupposesta kahvia, ennenkuin Eino herää. Aurinko paistaa ulkona. Niin myös oman mielen aurinko. <3

 

Maailman laiskin blogikirjoittaja ilmoittautuu. 9,5kk äitiyttä takana. Miten tämä blogin päivittäminen voi unohtua päivästä toiseen? Kun Eino on hereillä, en halua olla tietokoneella. Kun Eino nukkuu, kilpailee ajasta joogablogi, nukkuminen, joogaaminen, tv:n katselu ja kattoon syljeksiminen. Se muutama tunti päivässä on niin kallisarvoista aikaa, ettei oikein meinaa saada mittään aikaiseksi. Eikä tarvitsekaan. 😀 Juuri muutaman äitiystäväni kanssa juteltiin että miksi sitä tuntee syyllisyyttä kun haluaa nostaa jalat pöydälle ja valita joku vähän-aivoja-rasittava hömppäsarja? Jos siihen joskus on aikaa, niin nyt kun ollaan äitiyslomalla!

Että en juttele ainoastaan uniasioista voin kertoa että Einolla on nyt ystäviä! Tai ainakin äidin ystävien samanikäisiä lapsia! 🙂 Einon parhaat ystävät ovat Sacha (Sasu) ja Alva. Tapasin Sasun ja Alvan äidit jo synnytysvalmennuksessa. Silloin ei tullut vaihdettua yhteystietoja mutta kun Eino oli noin 3 viikon ikäinen, oltiin vaunuttelemassa ja törmäsin Alvan äitiin Niinaan. Päätettiin että lähdetään kävelylle joku päivä. Ja siitä alkoivat säännölliset päiväkävelyt Munkan ympäristössä. Sasun äitiin tutustuin paremmin Muskarissa, joka alkoi alkusyksystä. Muskarin jälkeen alettiin käydä Muskarin kahvilassa kahvilla. Oli ihanaa laittaa bebet istumaan syöttötuoleihin vieri viereen ja katsoa miten he reagoivat toisiinsa. Välillä pidettiin etäisyyttä ja välillä tehtiin hyvinkin läheistä tuttavuutta. Välillä niin läheistä että tuli itku. Samalla äidit saivat syödä pullaa ja vaihdella kuulumisia.

Kun Muskari siirtyi Teams:iin koronan takia loppusyksystä, perustimme Whatsup keskusteluryhmän Bebet, jossa on käynyt vilkas keskustelu siitä lähtien. Tämän lisäksi ollaan käyty ulkona leikkimässä (äidit ovat syöneet pullaa ja juoneet kahvia samalla, surprise surprise) ja muutaman kerran ollaan käyty ilman vauvoja Fasulla juomassa skumppaa ja syömässä leivoksia. Kaiken kaikkiaan nämä uudet ystävyydet ovat olleet äidille ja Einolle kovin tärkeitä.

Muita äiti/vauva ystäviä, joita ollaan enemmän nähty ovat olleet Henna ja Myy, sekä Tiia ja Oiva. Koronan takia tapaamiset ovat olleet jommankumman kotona. Kun vauvat lähestyvät vuoden ikää, on tärkeää että on lattiatilaa kontata ja nousta seisomaan ja tutkia talon joka nurkkaa. Kahvilassa istuminen ei ole enää niin hauskaa. T: Eino.

Anna asuu Veean ja Vilkon (ja Ilen) kanssa Munkassa ja melkein viikoittain ollaan nähty ja käyty vaunuttelemassa tai kahvittelemassa.

Serkun vaimo Sallaa ja Tuukka-poikaa, sekä serkkuani Kaijaa ja hänen poikaansa Untoa ollaan myös nähty muutaman kerran. Hannan ja pikku Saagan kanssa ollaan myös käyty kävelyllä, leikkimässä ja kylässä. Saaga on Einoa 6kk vanhempi ja osaa hurjan paljon kaikenlaista. Mariaa ja Oliveria ollaan myös nähty muutaman kerran.

Titta ja pikkuruinen Bella ovat olleet kylässä ja seuraavaksi on meidän vuoro käydä heitä moikkaamassa Westendissä.

Syksyllä keräsin omista ystävistä ja heidän vauvoistaan vauvakerhon, mutta kun koronarajoitukset kiristyivät eikä isoja kokoontumisia sallittu, kuivui kerho kokoon. Ehkä sitten joskus taas.

Seurakunnan ensikerhossa on paljon vauvaystäviä, 4kk-ikäisistä  vuoden ikäisiin. Siellä askarreltiin isänpäivälahja Einon jalanjäljillä ja otettiin hienot valokuvat, jotka annettiin isovanhemmille kehystettynä joululahjaksi.

On ihanaa ajatella että nämä pikkuiset tulen tuntemaan vauvasta taaperoksi ja teinistä aikuisikään. Ja toivottavasti heistä tulee ystäviä Einolle ja yhdessä he oppivat ymmärtämään muuttuvaa maailmaa.

Kovasti odotan aikaa kun koronarajoitukset höllentyvät ja päästään vapaammin näkemään ja tekemään ja halaamaan. Sen aika varmasti vielä tulee.

 

.Viime blogikirjoituksen aikaan oli nukkuminen hankalaa ja sekä päivällä että yöllä Einolla ei yllättäen ollut kykyä yhdistää unisyklejä. Niihin aikoihin siirrettiin Einon sänky omaan huoneeseen ja aloitettiin ”oikea unikoulu”. Päätettiin valita tassu-unikoulu, sillä siinä on mahdollisuus rauhoitella sylissä eikä tarvitse huudattaa pitkiä aikoja. Siihen ei ollut sydäntä meillä kummallakaan. Päätettiin, että minä teen unikoulun, sillä Juho käy töissä. Aloitettiin pian Einon 6kk päivän jälkeen.

Ensimmäinen yö oli kamala. Vaikka Eino yleensä nukahtaa yöunille itsenäisesti, ei unikoulun ensimmäisenä yönä tullut uni silmään. Minulla on fiilis, että aavisteli että on unikoulutouhuja tarjolla. 😀 Ensimmäinen tassuttelu-sessio kesti oli pitkä. Yritin ensin laittaa kättä selälle. Ei mitään vaikutusta. Sitten aloitin hissuttelun ja selän hieromisen kylkiasennossa. Oli melkein mahdotonta pitää Einoa kylkiasennossa ja olkapäästä sai pitää kunnolla kiinni että pikkuinen pysyi paikallaan. Kun itku muuttui hysteeriseksi, nostin Einon syliin ja silitin selkein vedoin niskasta selkään. Kun itku rauhoittui, siirsin Einon sänkyyn, jolloin itku taas yltyi. Tätä jatkui noin 30 minuuttia. Lopulta silitin Einon päätä ja hän nukahti itkuun väsyneenä. Yön aikana oli vielä kaksi samanlaista sessiota. Ja ainakin tuntui etten nukkunut välissä ollenkaan. Seuraavana aamuna olo oli hieman pelokas ; jatkuisiko sama ensi yönä ja miten jaksaisin tulevan päivän ja yön? Onneksi seuraavana yönä herätyksiä oli vähemmän ja syliin en joutunut nostaa kertaakaan, vaan Eino rauhoittui silittelyllä. Kolmantena yönä oli vielä helpompaa. Neljäntenä (tai viidentenä) yönä tuli pientä taantumaa, mutta jatkettiin samaan malliin. Ja muutaman päivän kuluttua Eino oppi nukahtamaan itsenäisesti ja samalla tiellä ollaan edelleenkin! Pääsääntöisesti imetän kerran noin klo 01-04 ja sen jälkeen Eino nukkuu klo 06-07 saakka. Uskon että Eino herää vain nälkään ja tällä hetkellä myös hammaskipuihin, sillä ylähampaat ovat puhkeamaisillaan. Muita herätyksiä ei pahemmin enää tule. Ja jos pientä itkua kuuluu Einon huoneesta, en mene lohduttelemaan ja yleensä Eino rauhoittuu nopeasti ja vaipuu uneen. Oma uni ei ole valitettavasti viela palautunut ja heräiltyä tulee hyvin säännöllisesti. Se varmasti tulevien viikkojen aikana paranee. Mutta kyllä tämä on upea muutos ja olo on virkeämpi aamuisin.

Mutta kyllä se tarkoittaa, että tiettyä rytmiä on noudatettava. Kokoajan. Ja heti jos päikkärit menee persiilleen, on huoli että nyt menee sitten yöunetkin saatana. Pikkuisen enemmän pitäisi relata ja vaan nauttia. Ja nautinhan minä! Mutta stressaan myös liikaa, sen tiedän. Mitä sitä koira karvoistaan…

Pikku Einomme on nyt 6kk ja 1 päivä! Elämässä alkaa olemaan jo rytmi. Tai ainakin välillä. Olen aina ymmärtänyt että lapset tarvitsevat rutiinin ja se luo heille turvaa. Mutta olen alkanut pikkuhiljaa ymmärtämään, kuinka tarkka tämän rytmin tulee olla! Luin jostain, että 5-6kk ikäinen vauva nukkuu 11-12h yöllä ja 3-3,5h päivällä. Tätä yritin noudattaa. Jo alusta hankalaa ovat olleet hyvin aikaiset aamut. Eino heräsi ensimmäiset 4-5kk melkein aina klo 05. ”No laittakaa hänet aikaisemmin nukkumaan. Ei mikään ihme että herää aikaisin kun menee niin aikaisin nukkumaan”, olen kuullut monta kertaa kun kerron että nukkumaan mennään klo 19. Mutta toki olemme yrittäneet myöhäisempää ajankohtaa ja se ei ole auttanut.

Olemme hyvin pikkuhiljaa tehneet muutoksia kohti itsenäistä nukahtamista.

1. Heinäkuussa siirsimme Einon nukkumaan omaan pinnasänkyymme. Toki pinnasänky on meidän vieressä, mutta se on jo iso muutos. Juho pääsee takaisin omaan sänkyynsä! 😀 Päätimme tehdä tämän kesälomien aikana että voimme molemmat osallistua eikä Juhon tarvitse lähteä aamulla töihin väsyneenä, jos kokeilu vaatisi pitkän totuttelun.
2. Elokuussa aloimme muuttamaan iltarutiinia niin, että Eino ei (aina) nukahda imetykseen vaan imetyksen jälkeen on vielä iltapesu, rasvaus ja unilaulu. Alkuun olin makuuhuoneessa ja leikin nukkuvaa, kunnes Eino nukahti.
3. Syyskuussa aloin tutkimaan eri unikouluja ja päätin aloittaa kokeilut että sanoisin hyvät yöt ja lähtisin huoneesta. Tämä lähti yllättävän hyvin käyntiin. Ystävä vinkkasi minulle Unelmoija-unikonsultista, jonka instragram sivut ovat kattavat. Lukemalla Unelmoijan instragram-päivityksiä opin, että päiväunet pitäisi aina olla tiettyyn aikaan ja se aika on hyvin fiksattu. Eino oli tällöin 5kk ja 5kk-ikäisen päiväuniajat ovat: 9.15-10, 12.15-14.15 ja 16.30-17. Ongelmana meille oli myös tutin käyttö, sillä vaikka tässä vaiheessa yösyöttöjä oli vain 2 pääsääntöisesti ”laita tutti mun suuhun”-herätyksiä oli yössä useita. Niinpä suuruudenhulluna päätin että samalla ryjäyksellä teemme 1) unikoulun (tassu-unikoulu) 2) muutamme päiväunisyklit ja 3) vieroitamme tutista. (ISO VIRHE).  Päiväunet alkoivat pääsääntöisesti klo 7-8 välissä ja kestivät puolesta tunnista puoleentoista tuntiin. Keskipäiväunet olivat pääsääntöisesti 30 min, niinkuin myös iltapäiväunet.
4. Syyskuun lopussa / lokakuun alussa aloitimme. Ensimmäinen yö oli kamala! Eino heräsi vähintään 1,5h välein itkemään. Itse en saanut todellakaan välissä unta joten valvoin melkein koko yön. Alla muutamia ongelmakohtia:
   1. Aamupäivän päiväunet. Koska Eino on tottunut heräämään aikaisin, on melkein mahdotonta valvoa klo 9.15 saakka. Uneksija-blogin mukaan jo herää ennen klo 6.30, voi ottaa tehotirsat klo 7.30. Mitä jos silmien hierominen alkaa jo ennen klo 07? Ja kun yrittää laittaa Einon klo 7.30 pinnasänkyyn, ei uni ota mitenkään tullakseen.
   2. Keskipäiväunet toimivat alkuun hyvin, varsinkin vaunuissa. Pinnasängyssä Eino nukkui max 1h 40 min, mutta vaunuissa pääsääntöisesti 2h.
   3. Iltapäiväunet toimivat ainoastaan vaunuissa. Ennen niitäkin Eino haukoitteli paljon, mutta yleensä jaksoi siihen saakka. Onko 2h 15min  liian pitkä aika olla hereillä? Tarvitseeko Eino neljännet päiväunet, vaikka tässä vaiheessa osa lapsista siirtyy jo kaksiin?
   4. Tutin vieroittaminen oli liikaa. Kun on tottunut AINA nukahtamaan tutti suussa, tulee siitä mahdoton urakka unikoulun lisäksi.
   5. Unikoulusta en selkeästi lukenut tarpeeksi ennen aloittamista. Ensimmäisen yön jälkeen opin, että olin tehnyt sen hieman väärin. En laittanut Einoa kylkiasentoon kun tassutin uneen. Mietinkin että miten ihmeessä hieron hänen selkäänsä lujin ottein kun on selällään. 😀 Emme päättäneet kauanko odotamme itkua ennenkuin menemme huoneeseen emmekä sopineet selkeitä rooleja Juhon kanssa. Ehdottomasti suurin moka kuitenkin oli se, ettemme miettineet, mitä haluamme unikoululta (paitsi tietysti, KAIKEN, täydelliset unet).

Hankalan ensimmäisen yön jälkeen seuraava oli parempi, lukuunottamatta 1,5h herätystä keskellä yötä. Sen jälkeen oli pakko imettää että sain Einon uneen.

Seuraavien päivien aikana päivärytmi parantui, herääminen myöhäistyi klo 06 (ilman yöheräämistä) -07 (yöheräämisen kanssa). Imetyksiä alkoi olla 1, noin klo 04-05. Ensimmäinen herätys oli yleensä aina puolenyön jälkeen. Olo oli toiveikas.

Kunnes jotain tapahtui viime viikon lauantaina. Keskipäivänunilta herättiin puolen tunnin jälkeen. Sunnuntaina taas kävimme ulkona lounaalla ja Eino nukahti autoon klo 11.50. Kun herätimme hänet että saimme siirrettyä hänet sänkyyn ja imetimme avustukseksi (VIRHE) ei Eino suostunut nukahtamaan ennenkuin 14.15, eli uni-ikkunan jälkeen. Seuraavana yönä heräilyjä olikin sitten tunnin välein. Minä sain pienen hermoromahduksen ja itkin hysteerisesti. Pettymystä etupäässä. Miten tähän tilanteeseen päädyttiin kun kaikki meni niin hyvin?! Tästä unikoulusta on tullut minulle pakkomielle ja huomaan menettäväni malttini miehelleni jatkuvasti. Joten tiedän, että nyt on aika siirtää rauhallisemmalle vaihteelle. Einolla on myös meneillään ”hullu kääntymis vaihe”. En kerkeä vaippaa vaihtamaan ennenkuin hän on vatsallaan. Tänään hän on myös innokkaasti kääntynyt selältä vatsalle ja takas selälle josta taas vatsalle. Vierähti siinä samalla myös puulattialla ja kolautti päänsä. Onneksi syli auttoi eikä nähtävästi hirveästi sattunut. Tämä kääntymisvaihe aiheuttaa aika monta herätystä, missä meidän tulee kääntää Eino takaisin selälleen. Eli selkeästi hän harjoittelee taitojaan myös yöllä.

Yritän siltikin vielä pitää päiväunirytmit säännöllisinä, mutta anna Einon mennä nukkumaan aikaisemmin, jos nukuttaa.

Eilenillalla Eino huusi (nälkää?) klo 22.30 joten mietin, kannattaisiko ottaa yösyöttö käyttöön, eli imettää Eino klo 22.30 vaikka olisi unessa. Ehkä hän jaksaisi sitten loppuyön syömättä. Tämä yösyöttö tosin pitäisi lopettaa 6kk iässä ja minä olisin vasta aloittamassa. En tiedä onko tässä järkeä.

Tärkein asia kuitenkin olisi lopettaa stressailu. Juho sanoi minulle eilen että valmistaudu siihen, että näitä huonoja unia jatkuu vielä monta yötä. Turha niitä on itkeä. Teen parhaani, mutta tärkeintä tässä on seurata Einoa ja Einon tarpeita. Jos häntä nukuttaa enemmän päivällä kuin päiväuni-ikkunan suositeltava kesto, annan nukkua. Jos Einolla on yöllä nälkä, imetän hänet. Nyt loppuu tämä unikoulu-suorittaminen ja pakkomielteinen käyttäytyminen. Ainakin toivon näin. 🙂

Tutit ovat pelastus. Taisi olla päivä kaksi, kun Naistenklinikalla kätilö ehdotti, että koetataan tuttia, josko se rauhoittaisi pikku Eikan. Seuraavien viikkojen aikana tutti oli pop. Varsinkin kun imetyksen kanssa oli hankalaa. Kun imetys alkoi sujumaan, ei tutti enää maistunut. Tuttien syljeskelyä jatkui muutaman kuukauden. Ja pari kuukautta sitten saimme taas kiinnostuksen syntymään. Tiedän että joku päivä vieroitus tutista on edessä, mutta tällä hetkellä se toimii monessa tilanteessa rauhoittelijana.

Tutteja meillä on ehkä 12. Ne ovat kuin sukat, niitä katoaa kokoajan. Meillä on sinisiä tutteja, pinkkejä tutteja, yötutteja, I love daddy ja Love-aiheisia tutteja ja sateenkaaren-värisiä tutteja. Niitä on kiva ostaa. Kaikki ovat 0-6kk, eli kohta niistä pitää luopua ja ostaa tutteja ikähaarukalla 6-12kk. Mitä tehdään käytetyille tuteille? Voiko niitä luovuttaa eteenpäin vai haluaako kukaan käytettyjä tutteja? Jos ne pesee ja desinfioi, niin kelpaakohan ne kellekään? Olemme luovuttamassa sitteriä ja vanhoja vaatteita Hope-yhdistykselle. Ottavatkohan ne käytettyjä tutteja?

Aloitimme pienen unikoulun noin viikko sitten. Kaikki päivät ovat puuroa, joten siitä voi olla jo parikin viikkoa. Jo kesällä vaihdoimme iltatoimien järjestystä ja aloimme imetyksen jälkeen pesemään hampaat ja tekemään rasvaukset ja iltalaulut. Nyt aloimme sanomaan hyvää yötä ja lähtemään huoneesta. Ensimmäisenä yönä Eino itki ja menin kerran huoneeseen ottamaan hänet syliin, ennenkuin laskin hänet takaisin sänkyyn, laitan tutin suuhun ja poistuin huoneesta. Seuraavina öinä hän hengasi ja huuteli max 10 minuuttia ja nukahti itse. Ainoita hieman ongelmallisia nukutuksia ovat olleet ne illat, kun Eino ei ole ollut tarpeeksi väsynyt. Silloin olemme nostaneet hänet sängystä ja leikkineet vielä hetken olohuoneessa (ilman valoja ja TV kiinni).

Tämä on pidentänyt ensimmäistä unipätkää ennen ensimmäistä yöimetystä ja maksimissaan se on nyt ollut 6h! Kuitenkin välissä on yleensä yksi herätys / kitinä, milloin laitan tutin suuhun. Luulen että Einolla on nyt assosiaatio tuttiin. Nyt pitää yrittää saada hänet nukkumaan ilman tuttia.

Vaikka herätyksiä on vähemmän, olen silti tosi väsynyt. Ehkä nämä kuukausien useat yöheräämiset alkavat vaikuttaa kokonaisjaksamiseen vähän. Olen ollut tosi kärttyinen Juholle. Eilen olin varsinainen biatch koko päivän. Onneksi Juho ymmärtää, eikä tee hirveän isoa numeroa asiasta. Olen onnekas nainen.

Nyt ollaan lähdössä kävelylle. Eli tutti suuhun ja menoksi! 🙂

 

Viime yönä Eino meni nukkumaan klo 19 ja heräsi syömään klo 00 ja 05. Nyt kello on 5.54 ja hän nukkuu vieläkin. Hallelujah! Eino on tänään 5 kuukautta ja 1 viikko ja tämä oli hänen tähänastisen pikkuelämänsä parhaiten nukuttu yö. Ja ainakin minun parhaiten nukuttu yö. On vaikea sanoa herääkö Eino kaikkiin yöllisiin herätyksiin, eli ehkä Einolla on ollut paremminkin nukuttuja yötä. Äidin elämässä tämä oli saavutus.

En minä virkeäksi oloani tunne (kun on 5kk yöheräilyjä takana) mutta olo on ilman muuta parempi, ja jotenkin toiveikas. Voi olla että ensi yönä taas heräillään, mutta tuntuu hyvältä huomata että näihinkin öihin pystytään!

Kaunis syyskuun aurinko paistaa siniseltä taivaalta. Pitääpä kohta lähteä ulos.

Huomasin, että harvoin palaan asioihin joista blogissani kirjoitan. Kuten hulinoiden päättyminen. Seuraavana päivänä levottomat yöt palasivat vielä hetkeksi. Edelliset muutama viikko ovat yöt taas olleet rauhallisempia. Pääsääntöisesti ollaan palattu herätyksiin noin kolmen tunnin välein. Toissayönä oli jopa 5 tunnin ja 15 minuutin ensimmäinen pätkä. Iloitsin että nyt alkaa pitkät pätkät ja ehkä kohta matkataan jo yhden herätyksen öihin. Mutta viime yönä taas heräilimme taas 2-3 tunnin välein. Sitä tietää että vauvan unia ei pysty kontrolloimaan ja harvoin 5kk ikäisellä on jo rytmiä. Mutta silti joka kerta, kun on hyvä yö sitä toivoo ja tavallaan uskoo, että tästä se rytmikäs elämä lähtee. Ja pettymys on aina suuri. ja välillä tulee itku, niinkuin tänä aamuna. Minun pitää oppia olemaan vielä enemmän hetkessä eikä yrittää kontrolloida miten meidän arki menee, sillä aika vähän pystyn kuitenkin vauvan rytmiin vaikuttamaan.

Olen kuullut että on tietty määrä tunteja mitä vauva on hereillä 24h aikana. Niinpä olen seurannut että se on meillä noin 14,5h. Olen katsonut ettei päivällä nukuttaisi liikaa. Varmasti pitäisi yrittää laittaa vauva unille heti kun hän näyttää väsymyksen merkkejä. Olen myös yrittänyt pitää ensimmäiset päiväunet about samaan aikaan ja yleensä samoihin aikoihin pötkylä nukahtaakin. Noin klo 07.30-8 ensimmäisille unille ja noin klol 10.30-11 toisille. Kolmannet ovat noin klo 13-14 ja neljännet (jos nitä tulee) ovat noin klo 16-17.

Yritänkö nyt luoda rytmiä liian varhain? Onneksi ensi viikolla on neuvola ja pääsen keskustelemaan tästä meidän ihanan neuvolan tädin kanssa.

Meillä oli ristiäiset 30.8. Pötkylästä tuli Eino! Ristiäisiäkin tuli jännitettyä. Onko tarpeeksi ruokaa? Pääsevätkö kaikki paikalle? Ilmestyykö pappi paikalle? Pitäisikö meillä olla suunniteltua ohjelmaa (esim. musiikkinumero)? Pitäisikö kaikkien pitää maskeja päällä, sillä paikalla tulisi olemaan melkein 20 henkilöä, mukaanlukien muutama yli 70-vuotias. Kaikki meni hyvin. Eino oli kiltisti ja näytti niin söpöltä sukuni  yli 100-vuotiaassa kastemekossa. Kakut olivat hyviä ja niitä oli tarpeeksi. Vieraat viihtyivät muutaman tunnin ja päivän päätteeksi väsynyt sankari nukahti klo 17.20 ja nukkui ensimmäistä kertaa yli 12h!

Tänään olemme Einon kanssa lähdössä Tampereelle ystävälleni (yö) kylään. Tämä on nyt toinen reissu minkä Einon kanssa teemme. Kuukausi sitten olimme isälläni Pirkanmaalla. Kaikki meni hyvin. Mieheni heitti meidät sinne asti ja tuli hakemaan eli tämä toki helpotti matkantekoa. Tänään olemme menossa Intercity-junalla. Saimme paikan, mihin saan vaunut viereen. Silti jännittää. Varmasti kaikki menee hyvin. Toivottavasti Eino saa nukuttua ja äiti pysyy rauhallisena. 🙂

Namaste!