Huomasin, että harvoin palaan asioihin joista blogissani kirjoitan. Kuten hulinoiden päättyminen. Seuraavana päivänä levottomat yöt palasivat vielä hetkeksi. Edelliset muutama viikko ovat yöt taas olleet rauhallisempia. Pääsääntöisesti ollaan palattu herätyksiin noin kolmen tunnin välein. Toissayönä oli jopa 5 tunnin ja 15 minuutin ensimmäinen pätkä. Iloitsin että nyt alkaa pitkät pätkät ja ehkä kohta matkataan jo yhden herätyksen öihin. Mutta viime yönä taas heräilimme taas 2-3 tunnin välein. Sitä tietää että vauvan unia ei pysty kontrolloimaan ja harvoin 5kk ikäisellä on jo rytmiä. Mutta silti joka kerta, kun on hyvä yö sitä toivoo ja tavallaan uskoo, että tästä se rytmikäs elämä lähtee. Ja pettymys on aina suuri. ja välillä tulee itku, niinkuin tänä aamuna. Minun pitää oppia olemaan vielä enemmän hetkessä eikä yrittää kontrolloida miten meidän arki menee, sillä aika vähän pystyn kuitenkin vauvan rytmiin vaikuttamaan.
Olen kuullut että on tietty määrä tunteja mitä vauva on hereillä 24h aikana. Niinpä olen seurannut että se on meillä noin 14,5h. Olen katsonut ettei päivällä nukuttaisi liikaa. Varmasti pitäisi yrittää laittaa vauva unille heti kun hän näyttää väsymyksen merkkejä. Olen myös yrittänyt pitää ensimmäiset päiväunet about samaan aikaan ja yleensä samoihin aikoihin pötkylä nukahtaakin. Noin klo 07.30-8 ensimmäisille unille ja noin klol 10.30-11 toisille. Kolmannet ovat noin klo 13-14 ja neljännet (jos nitä tulee) ovat noin klo 16-17.
Yritänkö nyt luoda rytmiä liian varhain? Onneksi ensi viikolla on neuvola ja pääsen keskustelemaan tästä meidän ihanan neuvolan tädin kanssa.
Meillä oli ristiäiset 30.8. Pötkylästä tuli Eino! Ristiäisiäkin tuli jännitettyä. Onko tarpeeksi ruokaa? Pääsevätkö kaikki paikalle? Ilmestyykö pappi paikalle? Pitäisikö meillä olla suunniteltua ohjelmaa (esim. musiikkinumero)? Pitäisikö kaikkien pitää maskeja päällä, sillä paikalla tulisi olemaan melkein 20 henkilöä, mukaanlukien muutama yli 70-vuotias. Kaikki meni hyvin. Eino oli kiltisti ja näytti niin söpöltä sukuni yli 100-vuotiaassa kastemekossa. Kakut olivat hyviä ja niitä oli tarpeeksi. Vieraat viihtyivät muutaman tunnin ja päivän päätteeksi väsynyt sankari nukahti klo 17.20 ja nukkui ensimmäistä kertaa yli 12h!
Tänään olemme Einon kanssa lähdössä Tampereelle ystävälleni (yö) kylään. Tämä on nyt toinen reissu minkä Einon kanssa teemme. Kuukausi sitten olimme isälläni Pirkanmaalla. Kaikki meni hyvin. Mieheni heitti meidät sinne asti ja tuli hakemaan eli tämä toki helpotti matkantekoa. Tänään olemme menossa Intercity-junalla. Saimme paikan, mihin saan vaunut viereen. Silti jännittää. Varmasti kaikki menee hyvin. Toivottavasti Eino saa nukuttua ja äiti pysyy rauhallisena. 🙂
Namaste!