Maailman laiskin blogikirjoittaja ilmoittautuu. 9,5kk äitiyttä takana. Miten tämä blogin päivittäminen voi unohtua päivästä toiseen? Kun Eino on hereillä, en halua olla tietokoneella. Kun Eino nukkuu, kilpailee ajasta joogablogi, nukkuminen, joogaaminen, tv:n katselu ja kattoon syljeksiminen. Se muutama tunti päivässä on niin kallisarvoista aikaa, ettei oikein meinaa saada mittään aikaiseksi. Eikä tarvitsekaan. 😀 Juuri muutaman äitiystäväni kanssa juteltiin että miksi sitä tuntee syyllisyyttä kun haluaa nostaa jalat pöydälle ja valita joku vähän-aivoja-rasittava hömppäsarja? Jos siihen joskus on aikaa, niin nyt kun ollaan äitiyslomalla!
Että en juttele ainoastaan uniasioista voin kertoa että Einolla on nyt ystäviä! Tai ainakin äidin ystävien samanikäisiä lapsia! 🙂 Einon parhaat ystävät ovat Sacha (Sasu) ja Alva. Tapasin Sasun ja Alvan äidit jo synnytysvalmennuksessa. Silloin ei tullut vaihdettua yhteystietoja mutta kun Eino oli noin 3 viikon ikäinen, oltiin vaunuttelemassa ja törmäsin Alvan äitiin Niinaan. Päätettiin että lähdetään kävelylle joku päivä. Ja siitä alkoivat säännölliset päiväkävelyt Munkan ympäristössä. Sasun äitiin tutustuin paremmin Muskarissa, joka alkoi alkusyksystä. Muskarin jälkeen alettiin käydä Muskarin kahvilassa kahvilla. Oli ihanaa laittaa bebet istumaan syöttötuoleihin vieri viereen ja katsoa miten he reagoivat toisiinsa. Välillä pidettiin etäisyyttä ja välillä tehtiin hyvinkin läheistä tuttavuutta. Välillä niin läheistä että tuli itku. Samalla äidit saivat syödä pullaa ja vaihdella kuulumisia.
Kun Muskari siirtyi Teams:iin koronan takia loppusyksystä, perustimme Whatsup keskusteluryhmän Bebet, jossa on käynyt vilkas keskustelu siitä lähtien. Tämän lisäksi ollaan käyty ulkona leikkimässä (äidit ovat syöneet pullaa ja juoneet kahvia samalla, surprise surprise) ja muutaman kerran ollaan käyty ilman vauvoja Fasulla juomassa skumppaa ja syömässä leivoksia. Kaiken kaikkiaan nämä uudet ystävyydet ovat olleet äidille ja Einolle kovin tärkeitä.
Muita äiti/vauva ystäviä, joita ollaan enemmän nähty ovat olleet Henna ja Myy, sekä Tiia ja Oiva. Koronan takia tapaamiset ovat olleet jommankumman kotona. Kun vauvat lähestyvät vuoden ikää, on tärkeää että on lattiatilaa kontata ja nousta seisomaan ja tutkia talon joka nurkkaa. Kahvilassa istuminen ei ole enää niin hauskaa. T: Eino.
Anna asuu Veean ja Vilkon (ja Ilen) kanssa Munkassa ja melkein viikoittain ollaan nähty ja käyty vaunuttelemassa tai kahvittelemassa.
Serkun vaimo Sallaa ja Tuukka-poikaa, sekä serkkuani Kaijaa ja hänen poikaansa Untoa ollaan myös nähty muutaman kerran. Hannan ja pikku Saagan kanssa ollaan myös käyty kävelyllä, leikkimässä ja kylässä. Saaga on Einoa 6kk vanhempi ja osaa hurjan paljon kaikenlaista. Mariaa ja Oliveria ollaan myös nähty muutaman kerran.
Titta ja pikkuruinen Bella ovat olleet kylässä ja seuraavaksi on meidän vuoro käydä heitä moikkaamassa Westendissä.
Syksyllä keräsin omista ystävistä ja heidän vauvoistaan vauvakerhon, mutta kun koronarajoitukset kiristyivät eikä isoja kokoontumisia sallittu, kuivui kerho kokoon. Ehkä sitten joskus taas.
Seurakunnan ensikerhossa on paljon vauvaystäviä, 4kk-ikäisistä vuoden ikäisiin. Siellä askarreltiin isänpäivälahja Einon jalanjäljillä ja otettiin hienot valokuvat, jotka annettiin isovanhemmille kehystettynä joululahjaksi.
On ihanaa ajatella että nämä pikkuiset tulen tuntemaan vauvasta taaperoksi ja teinistä aikuisikään. Ja toivottavasti heistä tulee ystäviä Einolle ja yhdessä he oppivat ymmärtämään muuttuvaa maailmaa.
Kovasti odotan aikaa kun koronarajoitukset höllentyvät ja päästään vapaammin näkemään ja tekemään ja halaamaan. Sen aika varmasti vielä tulee.