Hän on tänään 5 viikkoa! Aikamoinen elämänmuutos tämä on ollut. Raskauden aikana pelkäsin miten pystyn sopeutumaan jatkuvaan valvomiseen. Mutta se mikä on yllättänyt tässä orastavassa vanhemmuudessa on päivien intensiivisyys. Se kertoo intensiivisyydestä, että minulla on mennyt yli kuukausi että olen edes tullut ajatelleeksi blogin päivittämistä. 🙂
Kotiin pääsimme kun pötkylä oli 3 päivää. Ensimmäinen päivä kotona oli maaginen. Pötkylä makasi sängyllä ja me hänen molemmilla puolillaan, haistellen hänen päälakeaan yrittäen ymmärtää, että tämä pieni ihminen olisi nyt osa meidän elämäämme aina. Hän nukkui suurimman osan päivää. Aina kun heräsi, joko yritin imettää (imetys oli vielä tuossa vaiheessa hyvin haastavaa) tai annoimme pullosta korviketta. Nukkumaan menimme klo 21. Hän heräsi klo 23 ja nukkumaan hänet saimme seuraavana aamuna klo 07. Klo 05 soitin naistenklinikan päivystykseen itkien. ”Miten me saamme tämän lapsen nukkumaan ja rauhoittumaan? Onko hänellä vatsavaivoja? Mikä on hätänä? Mitä teemme väärin? Miksi hän ei nuku?!” Kun hän vihdoin nukahdi, oli helpotus suuri emmekä itse osanneet mennä nukkumaan. Keitimme aamukahvit ja istuimme sohvalla hiljaa. Tätäkö tämä tulisi olemaan joka yö?
Seuraavien päivien ja öiden aikana tulimme oppimaan, että:
- Päivät ja yöt ovat erilaisia
- Mitään rytmiä ei näin pienellä ole eikä tule vielä pitkään aikaan olemaan
- Kun hän itkee niin intensiivisesti että malttaa tuskin hengittää, voi hän hetken päästä hymyillä iloisesti. Eikä meidän tarvitse pelätä että itkusta tulee traumaa. Mutta itkuun pitää reagoida heti.
- Aina emme tiedä miksi hän itkee, mutta aina voimme kokeilla vaihtaa vaippaa, pumpata jalkoja (ilmavaivat) syöttää tai yrittää saada hänet nukkumaan. Yleensä joku näistä tepsii.
- Vastasyntyneen suolisto ei ole vielä kehittynyt ja ilmavaivat ovat yleisiä. Lääkäriin meno ei tässä auta, vaan tämä vaihe on läpikäytävä. Se alkaa pikkuhiljaa helpoittamaan
- Jos on hermostunut, kannattaa antaa pötkylä puolisolle. Hän aistii hermostuneisuutesi.
- Kun lapsi nukkuu, yritä itsekin. Edes maata sängyllä, vaikka uni ei tulisikaan.
Olemme viimeisen 5 viikon aikana epäilleet mm maitoallergiaa, koliikkia ja refluksia. Olen käynyt imetysvalmennuksessa ja vauvan osteopaatilla. Kun itku ei lopu, tuntuu että tekisi mitä vaan, että vauvan olo helpottuisi.
Naistenklinikan tai lastensairaalan päivystykseen soittoja ensimmäisen kahden viikon aikana : 10.
(Omia) itkuja: parikymmentä.
(Pötkylän) hikkoja: kymmeniä.
Käytettyjä vaippoja: satoja.
Hyvin nukuttuja öitä: 0.
Mutta miltä tuntuu? Ihanalta! Eilen oli ensimmäinen äitienpäivä ja se tuntui uskomattoman hyvältä. Joka aamu kun pötkylä nukkuu, istumme hiljaa ja katselemme hänen pieniä kasvojaan ja olemme niin onnellisia että hän on tullut osaksi perhettämme. Hän on ihmeellinen ja suloinen ja valpas ja ilmeikäs ja temperamenttinen ja hurmaava. Hän on meidän pikku poikamme.