Aktiivisin bloginpitäjä täällä päivää! Taas on mennyt pitkä aika viime kirjoituksesta ja kaikenlaista on pienen miehen elämässä ehtinyt tapahtua. Hän on täyttänyt vuoden! Siis jo kuukausi sitten. Tässä on niin ”kiireistä” (maata Einon päiväunet sohvalla ja tuijotella netflixiä). Mitä lähempänä töihinpaluu on, sitä laiskemmaksi olen muuttunut. Ja vaikka yöunet paranevat kokoajan, ei se näy omassa jaksamisessa. Tuntuu että vaikka olisi hyvin nukuttu yö takana, on olo kuin jatkojen jälkeen. Sellaisten jatkojen jotka ovat jatkuneet pitkälle seuraavaan päivään. Ja mistä kävellään kotiin meikit poskella.
Eino on ihana iloinen hymyileväinen reipas ja hurmaava rakkauspallero. On ihanaa viettää yhdessä aikaa aamusta iltaan. Yksi lempihetkistäni ovat aamut. Odotellaan kun Eino herää (paitsi silloin kun hän jo itse päättää herätä ennen kello kuutta. Viimeisen kuukauden aikana niitä aamuja on ollut harvassa jolloin herätys olisi klo 06 jälkeen) ja mennään hakemaan hänet meidän sänkyyn. Sitten leikitään ja makoillaan yhdessä koko perhe. Otetaan Eino vaippa pois ja jännitetään että pissaako hän meidän sänkyyn vai ei. Aika usein nykyään ei. Sitten noustaan ylös, laitetaan pikku kakkonen pyörimään ja luetaan lehdet. Eino yleensä tulee istumaan syliin jossain vaiheessa ja lukemaan lehdet meidän kanssa (lue: repimään lehdet ja heittämään ne lattialle).
Tasan kaksi viikkoa sitten meillä vihdoinkin loppui imetys; se viimeinen aamuimetys. Vuoden ikään saakka sain pidettyä yllä noin 3 päiväimetystä, mutta melkein samana päivänä kun vuosi tuli mittariin, väheni syötöt ensin kahteen ja sitten yhteen imetykseen. Ja lopulta tuo aamuimetyskin päättyi. Selvästikin maitoa ei tullut enää heti täysillä, joten Eino alkoi pureskelemaan ja voin sanoa että kahdeksalla hampaalla saa jo aikaiseksi aika kovan kivun.
Onneksi olen jo stressannut imetystä tarpeeksi viimeisen 12kk aikana, joten imetyksen lopetus noin 12,5kk iässä meni suhteellisen kivuttomasti (äidille).
Maitoa Eino ei vielä suostu juomaan, mutta vettä juo hyvin ja maitotuotteita saa jugurtin / smoothieiden muodossa ja puurot keitetään maitoon (tai mikrotetaan).
Äidin oppi sanomaan maaliskuussa ja sitä toisteleekin säännöllisesti. Välillä mietitään Juhon kanssa että tarkoittaako äiti äitiä vai äitiä ja isää vai onko se yleisnimitys kaikelle (kivalle :D). Puhetta tulee kokojana, mutta selkeitä sanoja ei äidin lisäksi vielä ole. Aggua ja aggia hän toistelee usein. Ollaan mietitty että aggu tarkoittaa joko autoa tai aasia. Mutta voi toki olla jotain muutakin.
Viimeiset pari päivää ollaan menty yksillä päiväunilla. Tänään Eino nukahti 11.35 ja olikin jo niin väsynyt ettei suostunut syömään pilttiään. Ollaan oltu tosi laiskoja sormiruokailussa ja tänään aloitin antamalla keitettyä perunaa ja porkkanaa, avokadoa, kurkkua ja tomaattia. Osa meni suuhunkin! Mutta suurin osa lattialle. Tähän sotkuun pitää nyt vaan tottua. Ei voi mittään. Tavoite olisi että Eino osaisi jotain itse syödä ennenkuin aloittaa tarhan elokuun puolessa välissä.
Uskomatonta että olen ollut kotona jo 14kk. Töihinpaluu ei enää ahdista. Oikeastaan ihan mukavaa aloittaa työt. Toivon niin kovasti että tarhanaloitus menee hyvin ja Eino viihtyy siellä. Sitten äitikin voi olla mieli rauhassa.
Tänään on ensimmäinen aurinkoinen lämmin päivä pitkään aikaan. Nyt pitää nauttia jokaisesta päivästä ja siitä että saan olla kotona Einon kanssa. Odotamme jo Juhon kanssa innolla tätä kesää ja mitä kaikkea voidaan tehdä Einon kanssa. Olen tosi onnellinen.