Pallot ovat kivoja. Ne pyörivät kovaa vauhtia ja niitä pystyy myös pomputtamaan. Ne voi heittää eteenpäin ja seurata kontaten. Ja heittää taas eteenpäin ja kontata. Oho. Pallo jäi jumiin nojatuolin alle. Ei hätää. Äiti hoitaa. Jos äiti ei hoida tarpeeksi nopeasti niin se harmittaa. Saatan itkeä tirauttaakin. Onneksi äiti hoitaa. Tai isä kun isä tulee töistä. Aamulla on ikävää kun isä lähtee töihin. Välillä odotan oven takana jos isä tulisi pian takaisin. Isän kanssa on kiva heitellä palloa.
Kaukosäädimet ovat kivoja. Niistä tulee punainen valo kun niitä painaa. Ja välillä tulee kovaa ääntä ja välillä ääntä ei tule ollenkaan. Välillä kuuluu vierasta kieltä. Sillon äiti ottaa kaukosäätimen ja vaihtaa vanhan äänen takaisin. Tai silloin kun laitan äänen tosi kovalle. Tai kun heitän kaukosäätimen alas sängyltä. Asioiden heittäminen on kivaa. Niin pallojen kuin kaukosäädinten. Ja muovisten renkaiden. Varsinkin sen, josta tulee helisevä ääni. Ja erityisen kivaa on heitellä pillipulloa lattialle kun se on täynnä vettä. Siitä tulee kova ääni.
Rakastan aasia. Imen sen korvia ennenkuin nukahdan. Aasi on pehmeä ja sitä on kiva halailla. Jos en ole nähnyt aasia vähään aikaan ja isä tai äiti tuo sen luokseni, tulen tosi iloiseksi ja halaan aasia. Välillä aasi laitetaan pesukoneeseen. Silloin sen korvia pitää lutkuttaa erityisen paljon että samat tuoksut palaavat mahdollisimman nopeasti. Aasi antaa turvaa, auttaa nukkumaan ja rauhoittaa kun olen väsynyt ja itkuinen. Rakastan aasia.
Eino, 11kk