Kirjoitin äsken pitkän blogikirjoituksen. Tuli joku tekninen häiriö ja koko teksti häipyi kuin pieru saharaan. Voi tätä teknologiaa. Taitaa olla puoli Suomea netissä ja etätöissä näin korona-aikaan. Ei voi mittään!
Nyt on viikko laskettuun aikaan. Mitään varsinaisia merkkejä ei ole, että hän olisi tulossa pian. Mutta mistäs minä tietäisin. No minäpä juuri tietäisin sillä olen käyttänyt huomattavan määrän aikaa googlailemalla erilaisia oireita! 🙂 Olen kyllä päätynyt siihen että nyt saa riittää. Lapsi tulee kun lapsi on valmis. (Yritän toki neuvotella hänen kanssaan päivittäin. Vielä ei tulosta).
Koronan osalta on tullut jälleen uusia rajoituksia. Uudeltamaan ja muun Suomen välistä liikennettä rajoitetaan, sillä suurin osa tartunnoista on Uudellamaalla. Ihan järkevä päätös tämä varmasti on. Tietysti omalta rajoitus vaikuttaa siltä osin, että oma isärakas asuu Pirkanmaalla. Onneksi rajoitus on (ainakin näin aluksi) kolme viikkoa, mutta toki se saattaa jatkua jos ja kun tilanne pahenee. Myös ravintoloita ja kahviloita tullaan sulkemaan, tai ainakin rajoitetaan niin, että ainoastaan take-awayn tilaaminen on mahdollista. Kauhistuttaa miten ravintolat ja kahvilat pärjäävät taloudellisesti ja kuinka paljon lomautuksia ja konkursseja tämä tulee aiheuttamaan. Onneksi valtio pystyy jonkin verran tukemaan. Mutta vaikutuksia on tosi vaikea nyt vielä arvioida. Toissapäivänä uutisissa kuulin että jo nyt Uudellamaalla on 80 000 lomautusta.
Nyt pitää yrittää pysyä positiivisena, muutakaan ei voi. Toki positiivisuutta tuo pian syntymä pikkumies. Tule jo! Sanotaan että lähestyvä vanhemmuus saa aikaan pesänrakennusvietin. Sellainen on nyt täällä purrut. Siivosin juuri kylpyhuoneen kaapit ja heitin pois paljon tarpeetonta kamaa. En pidä itseäni keräilijänä mutta yllättävän paljon ylimääräistä roskaa löytyi omistakin kaapeista. Nyt jatkan siivouksia.