Tämä blogin päivittämisen säännöllisyys on huimaa! Ajattelin että kyllä joka päivä on aikaa pikkusen kirjoitella. Olin väärässä. Ja koko blogin olemassaolo on ajoittain unohtunut. Viimeksi kun kirjoitin oli juuri ollut äitienpäivä. Nyt on jo kesä ”kauneimmillaan”. Kesäkuu oli todella kaunis ja aurinkoinen, mutta heti kun heinäkuu alkoi, tulivat sateet. Ja säätiedoistusten mukaan niitä saattaa jatkua vielä pitkään.
Koronatilanne on huomattavasti parempi. Toki mahdollisuus toisesta aallosta on, mutta pikku hiljaa rajoituksia puretaan ja ihmiset alkavat elämään ja liikkumaan vapaammin. Ehkä liiankin vapaasti, mutta sen näkee jos tartuntojen määrä lähtee kasvuun.
Äitinä oleminen on ihanaa. Mitään rytmiä ei tietystikään vielä ole, mutta tähän elämään alkaa hieman tottumaan. Missään en ole ollut ja mitään en ole tehnyt ilman vauvaa vieläkään. Paitsi käynyt värjäämässä kulmakarvat pari kertaa ja kerran jalkahoidossa. Mutta ensi viikon perjantaina on frendin isot synttäribileet. Illalla! Ne alkaa klo 18 ja koko meidän talous menee yleensä nukkumaan klo 19 sillä herätys on 4.45-06 joka aamu. Haukotus. Jo kolmen neljän paikkeilla sitä alkaa jo olemaan valmis nukkumaan. Pötkylän nukuttaminen on pikkuhiljaa aikaistunut aina noin vartilla eli ehkä kohta mennään kellon ympäri. Uskon että syksyyn mennessä valvotaan yöt ja nukutaan päivät. Toivon kyllä että näin ei ole. 😀
Pötkylä nukkuu vielä isän ja äidin sängyssä. Isä on nukkunut jo pari kuukautta vierashuoneessa patjalla. Pötkylä nukkuu milloin pää mihinkin suuntaan kuin kuningas. Äiti nukkuu pienessä nurkassa parisängyn oikeassa laidassa. Näin meillä. Mutta ehkä ei pitkään! Sillä tänä viikonloppuna alkaa harjoitukset totuttaa pötkylä omaan sänkyynsä. Olen lukenut muutamia vauvan uneen liittyviä teoksia (Pamela Druckermann: Kuinka kasvattaa bebe, Vanhemmuus Pariisin malliin ja Laura Andersson: Voit nukkua) ja kerännyt energiaa ja rohkeutta aloittaa pienet unikoulut. Vieläkin mietin onko pötkylä liian pieni näin 3kk iässä, mutta neuvolassa saamien ohjeiden mukaan jos ei lähde luistamaan parissa päivässä, niin pidetään muutaman viikon tauko. Hän herää tällä hetkellä noin 2 kertaa yössä syömään, joka on mielestäni ihan siedettävä määrä. Mutta ähinöiden ja puhinoiden takia herään monta kertaa yössä. Pidän kännykkää tyynyn vieressä että voin seurata kuinka paljon pötkis nukkuu, mutta nyt se tarkoittaa myös sitä että tarkastan kännykästä kelloa monenmonta kertaa yössä. Ehkä olisi parempi jos kännykkä ei olisi vieressä.
Vatsavaivat ovat vähän helpottaneet. Maidottomalla olen ollut jo kohta 5 viikkoa mutta en tiedä onko se syynä, vai suoliston kehittyminen. Silti vääntöjä on vielä aika paljon yöllä. Imetän pääsääntöisesti makuultaan yöllä ja harvoin jaksan röyhtäyttää. Ehkä se on syynä? Aloitin jo viime yönä kokeilemaan sitä että imettäisin istualtaan yölläkin että vauva olisi enemmän pystyasennossa. Katsotaan toimiiko jo.
Päivällä välillä hän nukkuu enemmän, välillä vähemmän. En tiedä kuinka monet päiväunet auttavat hyvien yöunien pääsemiseen. Yritän kyllä seurata ja analysoida parhaani mukaan. Mutta välillä tuntuu että päivät ovat yhtä puuroa enkä saman päivän päiväuniakaan tunnu kunnolla muistavan. Tätä tää väsymys teettää. Mutta on se kaiken arvoista! Hän on niin mahtava pikku veijari! Niin ilmeikäs ja hymyileväinen ja söötti! Ja on alkanut puhua pälpättämään ja ehkä paremminkin huutamaan. Joskus käskyjä meille että liiku! Joskus valkoiselle seinälle. Joskus kaukaisuuteen.
Jokainen päivä on samanlainen ja erilainen. Ja nautin siitä vähintään yhtä paljon kun toivoin. Ei, varmasti paljon enemmän. <3