.Viime blogikirjoituksen aikaan oli nukkuminen hankalaa ja sekä päivällä että yöllä Einolla ei yllättäen ollut kykyä yhdistää unisyklejä. Niihin aikoihin siirrettiin Einon sänky omaan huoneeseen ja aloitettiin ”oikea unikoulu”. Päätettiin valita tassu-unikoulu, sillä siinä on mahdollisuus rauhoitella sylissä eikä tarvitse huudattaa pitkiä aikoja. Siihen ei ollut sydäntä meillä kummallakaan. Päätettiin, että minä teen unikoulun, sillä Juho käy töissä. Aloitettiin pian Einon 6kk päivän jälkeen.
Ensimmäinen yö oli kamala. Vaikka Eino yleensä nukahtaa yöunille itsenäisesti, ei unikoulun ensimmäisenä yönä tullut uni silmään. Minulla on fiilis, että aavisteli että on unikoulutouhuja tarjolla. 😀 Ensimmäinen tassuttelu-sessio kesti oli pitkä. Yritin ensin laittaa kättä selälle. Ei mitään vaikutusta. Sitten aloitin hissuttelun ja selän hieromisen kylkiasennossa. Oli melkein mahdotonta pitää Einoa kylkiasennossa ja olkapäästä sai pitää kunnolla kiinni että pikkuinen pysyi paikallaan. Kun itku muuttui hysteeriseksi, nostin Einon syliin ja silitin selkein vedoin niskasta selkään. Kun itku rauhoittui, siirsin Einon sänkyyn, jolloin itku taas yltyi. Tätä jatkui noin 30 minuuttia. Lopulta silitin Einon päätä ja hän nukahti itkuun väsyneenä. Yön aikana oli vielä kaksi samanlaista sessiota. Ja ainakin tuntui etten nukkunut välissä ollenkaan. Seuraavana aamuna olo oli hieman pelokas ; jatkuisiko sama ensi yönä ja miten jaksaisin tulevan päivän ja yön? Onneksi seuraavana yönä herätyksiä oli vähemmän ja syliin en joutunut nostaa kertaakaan, vaan Eino rauhoittui silittelyllä. Kolmantena yönä oli vielä helpompaa. Neljäntenä (tai viidentenä) yönä tuli pientä taantumaa, mutta jatkettiin samaan malliin. Ja muutaman päivän kuluttua Eino oppi nukahtamaan itsenäisesti ja samalla tiellä ollaan edelleenkin! Pääsääntöisesti imetän kerran noin klo 01-04 ja sen jälkeen Eino nukkuu klo 06-07 saakka. Uskon että Eino herää vain nälkään ja tällä hetkellä myös hammaskipuihin, sillä ylähampaat ovat puhkeamaisillaan. Muita herätyksiä ei pahemmin enää tule. Ja jos pientä itkua kuuluu Einon huoneesta, en mene lohduttelemaan ja yleensä Eino rauhoittuu nopeasti ja vaipuu uneen. Oma uni ei ole valitettavasti viela palautunut ja heräiltyä tulee hyvin säännöllisesti. Se varmasti tulevien viikkojen aikana paranee. Mutta kyllä tämä on upea muutos ja olo on virkeämpi aamuisin.
Mutta kyllä se tarkoittaa, että tiettyä rytmiä on noudatettava. Kokoajan. Ja heti jos päikkärit menee persiilleen, on huoli että nyt menee sitten yöunetkin saatana. Pikkuisen enemmän pitäisi relata ja vaan nauttia. Ja nautinhan minä! Mutta stressaan myös liikaa, sen tiedän. Mitä sitä koira karvoistaan…